http://kaikenkarvainenperhe.blogspot.fi/
Tämä blogi nyt vaan jotenkin pääsi kuivumaan kasaan, joten päätin aloittaa puhtaalta pöydältä. :) Käykää toki vilkaisemassa!
sunnuntai 23. marraskuuta 2014
tiistai 15. huhtikuuta 2014
Pulinaa ja hiusjuttuja
Hois taas!
Oikein hyvää kuuluu, jos näin aloitetaan. :D Minä olen viimeaikoina katsellun youtubesta noita vloggaajia ja hyvin usealla sattuu olemaan sellainen my day- video. Sain siitä hiton tyhmän idean, että voisin tehdä Edyn päivästä sellaisen Edyn day- videon. :'D Noh, video on kuvattu ja niin, mutta olen jotain pari viikkoa tapellut erään videonmuokkausohjelman kanssa, joten vielä sitä ei ainakaan tänne saada näkyviin. Ohjelma on paljon monimutkaisempi mihin olen tottunut, joten poltan hermoni sen kanssa kokoajan... Mutta ehkä hiljaa hyvä tulee.
Olen tässä tilaillut nettikaupoista kaikkea kakkaa, tai no on se sellaista mitä pidemmän aikaa ollut mielessä, mutta ei sinäänsä välttämätöntä. : D Ensinnäkin Elmerille hankin uuden, isomman häkin. Eli Elmolla on nyt kaksi "vanhaa" häkkiä, mutta niillekkin on käyttötarkoitus. Toinen lähtee anoppilan mökille Ilomantsiin ja toinen lähtee minun porukoille Rääkkylään. Eipähän tarvitse reissuilla raahata kanille häkkiä autossa. :)
Elmerille kanssa lisäuutisena se, että hänestä saattaapi tulla isä. :D Elikkä Elmo lähtee pääsiäisen jälkeen astutuslainaan, saa nähdä tuleeko sieltä mitä. :D Hyvä se on miehen kerran edes naista saada, ennen kuin pallit viedään pois! D:
Joten... Elmeri kiittää ja kuittaa:
Tilasin Edylle myös kauan kaivatun penkkiensuojuksen autoon, ei tarvitse penkkejä kurata, ja sitten autovaljaat.
Käytiin viimeviikon keskiviikkona erään amstaffi- kasvattajan luona vähän rotuun tutustumassa. Oikein veikeitä ja iloisia kavereita oli vastassa. :) Saatiin paljon hyvää infoa itse rodusta, koska tämä rotu on toinen niistä, joka saattaisi olla seuraava koiramme. Miettiä täytyy, mutta onhan tässä aikaakin vielä. Toista koiraa ei tule ennenkuin Edy on se kahden vuoden ikäinen. :) Kahta pentua en katsele samaan aikaan.
Huomaa kyllä ihan säästä ja eläinten käyttäytymisestä ulkona, että kevät on tullut... :D Naurattaa eräs pullea fasaaniherra, joka päivittäin käyskentelee meidän pihassa. Kertoo varmaan jotain linnun arvoasemasta, kun tällä on kuuden akkafasaanin haaremi ympärillään.
Hieno ilme. : D
läZki.
Kyllä itsekin nautin keväästä ja lämpimästä säästä, sekä auringosta. :P Lähden paljon mieluummin pihalle ihan vaan kauniin sään takia ja nappaan kameran ja koiran matkaan. :)
Sitten kanssa ehkä vähän jotain myös minusta ja hiuksista.
Ensinnäkin WOHOO sain perjantaina postilaatikkoon kutsut muutaman koulun soveltuvuuskokeeseen. :) Muitakin saattaa tulle, koska nämä kaksi olivat samalta toimipisteeltä. Kyseessä siis kampaaja ja kosmentologi, tuo kampaaja varsinkin minua kiinnostaa. Olen aina ollut hiuksista ja niiden laitosta kiinnostunut. En itse käy juuri koskaan kampaajalla... Ehkä kerran vuodessa jos sitäkään, laitan ja värjään itse omat hiukseni. Olen melko paljon itseasiassa leikannut ja värjännyt myös kavereiden, sekä perheenjäsenieni hiuksia ja se on ollut muksaa hommaa. :P
Siitä päästään sitten jatkamaan vielä hiusaiheesta. Elikkä ihmisillä, joilla on blondi tukka, on yleensä ongelmia hiusten keltaisuuden, tai tyvikasvun kanssa. Noh niin.. :D kun minä olin ensimmäistä kertaa blondi, niin sain kyllä hiukseni niin harmaaksi, siniseksi, kuin violetiksikin ja sitten palasin tuttuun ja turvalliseen suklaanruskeaan väriin. Olen kuitenkin ihminen joka kyllästyy nopeasti, varsinkin hiustyyliin/väriin. Joten vaalensin joitain asteita ja pistin tukkaan kirkkaanpunaisen värin...
Noh, punainen onkin sitten hemmetin hankala ylläpitää, pahempi kuin se blondi. Nimittäin jos kaupan punaisen värin hommaat, niin on se ehkä kirkkaanpunainen sen viikon-pari ja sitten väri muistuttaakin lähinnä paistettua lohta, yäk... Tajusin sitten, että jos kirkkaanpunaiset hiukset haluaa, ei kannata kaupan väreillä värjätä alkuunkaan, sillä kaikissa niissä on ruskea väri pohjana ja jos olet kerran värjännyt kirkkaanpunaisella kaupan värillä ja värjäät päälle uudelleen samalla, väri on paljon tummempi punainen kun alkujaan, ei enää lainkaan kirkas. Jos haluaa ne punaiset hiukset tosissaan, niin vaalentaa ensin ja sitten värjää vain ja ainoastaan shokkiväreillä. Niissä kuitenkin on toinen ongelma... Sotkuisuus. Shokkivärit tarttuvat pintoihin ja ihoon ja mihin vaan. Ainakin kylpyhuoneen lattian saumausaineet imaisivat kaiken ja ne olikin sitten vaaleanpunaiset. Et voi myöskään mennä märillä hiuksilla nukkumaan, koska väri on sitten tyynyliinoissa. Tai jos puet valkean paidan ja hiukset on märät, on paidan selkä/olkapäät punaiset. Tai jos sinulla on sauna, punainen väri valuu lauteille ja siinäs sinulla on laikukkaat lauteet... Tästä voisi tehdä pitkänkin luettelon, mutten jaksa... Siinä aika selvä syy, että miksen ole enää punapää. : D
Blondissa värissäkin on omat ongelmansa. Ainakin jos haluat platinanvaalean tukan, niinkuin minä. Isoin naisten ongelma on selvästi hiusten keltaisuus, miten sen saa pois?? Yksilöllistä sekin, jokaisella on omanlainen tukka. Minun hiukseni ovat luonnostaan paksut ja vahvat, joten kestävät paljon. Minun hiukseni imaisevat vaalennusaineen parhaiten tyveen, missä hius on omaa väriään, toisilla sitten väri imeytyy parhaiten kaikkialle muualle paitsi sinne tyveen. Hopeashampoo on hyvä apu toki keltaisuuden poistossa, näyttää hyvältä ainakin juuri pesun jälkeen.
Itse tein punaiseen tukkaani melko rajun vaalennuksen ja sain samantien blondit hiukset, kellertävänblondit. Platina on kuitenkin se mitä haen. Rupesin miettimään tuossa yksi päivä, että kaupassa maksat siitä vaalennusaineesta, jota käytät tasan yhden kerran (eikä välttämättä edes riitä koko päähän) jopa enimmillään lähes 15 € ja kuukauden päästä taas kamala tyvikasvu. Aloin selaamaan nettiä ja löysin eräästä nettikaupasta ihan urakkapakkauksen hapetetta ja vaalennusjauhetta. Kampaamoissa vaalennus suoritetaan näillä ja annostelu tehdään itse. Pistin tilaukseen litran 9 % (melko vahvaa) hapetetta ja puoli kiloa vaalennusjauhetta. Nyt maanantaina ne tipahtivat postiin.
Mukana tilasin hyvän kokoisen värjäykulhon ja sudin:
Pakkohan näitä oli heti kokeilla. Maksoin siis aineista yhteensä suunnilleen 40 €, vaikka se paljolta kuulostaa, niin miettii sitten sitä, että värjäät noilla tyveäsi varmaan vuoden, ellet ylikin. Kaupan väriin jos menee 15 € ja värjäät kerran, ehkä vielä pettyneenä lopputulokseen.
Noh, lopputuloshan oli tämä:
Eli ei paha ollenkaan, ainakaan omasta mielestäni, ei mitään keltaista tyveä. :) Eli kaupan vaalennusaineet saavat jäädä sinne hyllyyn huutelemaan, parempi keino löydetty. : D
Eli tällaista tälläkertaa. :D Jään vielä tappelemaan tuon Edyn päivä- videon kanssa ja ehkä saan sen mukaan seuraavaan postaukseen. :D
Ps. Löysin hauskan videon kansioiden kätköistä... Edy ollut meillä ehkä maksimissaan viikon ja hän tutustuu Elmeriin :D
Olen tässä tilaillut nettikaupoista kaikkea kakkaa, tai no on se sellaista mitä pidemmän aikaa ollut mielessä, mutta ei sinäänsä välttämätöntä. : D Ensinnäkin Elmerille hankin uuden, isomman häkin. Eli Elmolla on nyt kaksi "vanhaa" häkkiä, mutta niillekkin on käyttötarkoitus. Toinen lähtee anoppilan mökille Ilomantsiin ja toinen lähtee minun porukoille Rääkkylään. Eipähän tarvitse reissuilla raahata kanille häkkiä autossa. :)
Elmerille kanssa lisäuutisena se, että hänestä saattaapi tulla isä. :D Elikkä Elmo lähtee pääsiäisen jälkeen astutuslainaan, saa nähdä tuleeko sieltä mitä. :D Hyvä se on miehen kerran edes naista saada, ennen kuin pallit viedään pois! D:
Joten... Elmeri kiittää ja kuittaa:
Tilasin Edylle myös kauan kaivatun penkkiensuojuksen autoon, ei tarvitse penkkejä kurata, ja sitten autovaljaat.
Käytiin viimeviikon keskiviikkona erään amstaffi- kasvattajan luona vähän rotuun tutustumassa. Oikein veikeitä ja iloisia kavereita oli vastassa. :) Saatiin paljon hyvää infoa itse rodusta, koska tämä rotu on toinen niistä, joka saattaisi olla seuraava koiramme. Miettiä täytyy, mutta onhan tässä aikaakin vielä. Toista koiraa ei tule ennenkuin Edy on se kahden vuoden ikäinen. :) Kahta pentua en katsele samaan aikaan.
Huomaa kyllä ihan säästä ja eläinten käyttäytymisestä ulkona, että kevät on tullut... :D Naurattaa eräs pullea fasaaniherra, joka päivittäin käyskentelee meidän pihassa. Kertoo varmaan jotain linnun arvoasemasta, kun tällä on kuuden akkafasaanin haaremi ympärillään.
Hieno ilme. : D
läZki.
Kyllä itsekin nautin keväästä ja lämpimästä säästä, sekä auringosta. :P Lähden paljon mieluummin pihalle ihan vaan kauniin sään takia ja nappaan kameran ja koiran matkaan. :)
Sitten kanssa ehkä vähän jotain myös minusta ja hiuksista.
Ensinnäkin WOHOO sain perjantaina postilaatikkoon kutsut muutaman koulun soveltuvuuskokeeseen. :) Muitakin saattaa tulle, koska nämä kaksi olivat samalta toimipisteeltä. Kyseessä siis kampaaja ja kosmentologi, tuo kampaaja varsinkin minua kiinnostaa. Olen aina ollut hiuksista ja niiden laitosta kiinnostunut. En itse käy juuri koskaan kampaajalla... Ehkä kerran vuodessa jos sitäkään, laitan ja värjään itse omat hiukseni. Olen melko paljon itseasiassa leikannut ja värjännyt myös kavereiden, sekä perheenjäsenieni hiuksia ja se on ollut muksaa hommaa. :P
Siitä päästään sitten jatkamaan vielä hiusaiheesta. Elikkä ihmisillä, joilla on blondi tukka, on yleensä ongelmia hiusten keltaisuuden, tai tyvikasvun kanssa. Noh niin.. :D kun minä olin ensimmäistä kertaa blondi, niin sain kyllä hiukseni niin harmaaksi, siniseksi, kuin violetiksikin ja sitten palasin tuttuun ja turvalliseen suklaanruskeaan väriin. Olen kuitenkin ihminen joka kyllästyy nopeasti, varsinkin hiustyyliin/väriin. Joten vaalensin joitain asteita ja pistin tukkaan kirkkaanpunaisen värin...
Noh, punainen onkin sitten hemmetin hankala ylläpitää, pahempi kuin se blondi. Nimittäin jos kaupan punaisen värin hommaat, niin on se ehkä kirkkaanpunainen sen viikon-pari ja sitten väri muistuttaakin lähinnä paistettua lohta, yäk... Tajusin sitten, että jos kirkkaanpunaiset hiukset haluaa, ei kannata kaupan väreillä värjätä alkuunkaan, sillä kaikissa niissä on ruskea väri pohjana ja jos olet kerran värjännyt kirkkaanpunaisella kaupan värillä ja värjäät päälle uudelleen samalla, väri on paljon tummempi punainen kun alkujaan, ei enää lainkaan kirkas. Jos haluaa ne punaiset hiukset tosissaan, niin vaalentaa ensin ja sitten värjää vain ja ainoastaan shokkiväreillä. Niissä kuitenkin on toinen ongelma... Sotkuisuus. Shokkivärit tarttuvat pintoihin ja ihoon ja mihin vaan. Ainakin kylpyhuoneen lattian saumausaineet imaisivat kaiken ja ne olikin sitten vaaleanpunaiset. Et voi myöskään mennä märillä hiuksilla nukkumaan, koska väri on sitten tyynyliinoissa. Tai jos puet valkean paidan ja hiukset on märät, on paidan selkä/olkapäät punaiset. Tai jos sinulla on sauna, punainen väri valuu lauteille ja siinäs sinulla on laikukkaat lauteet... Tästä voisi tehdä pitkänkin luettelon, mutten jaksa... Siinä aika selvä syy, että miksen ole enää punapää. : D
Blondissa värissäkin on omat ongelmansa. Ainakin jos haluat platinanvaalean tukan, niinkuin minä. Isoin naisten ongelma on selvästi hiusten keltaisuus, miten sen saa pois?? Yksilöllistä sekin, jokaisella on omanlainen tukka. Minun hiukseni ovat luonnostaan paksut ja vahvat, joten kestävät paljon. Minun hiukseni imaisevat vaalennusaineen parhaiten tyveen, missä hius on omaa väriään, toisilla sitten väri imeytyy parhaiten kaikkialle muualle paitsi sinne tyveen. Hopeashampoo on hyvä apu toki keltaisuuden poistossa, näyttää hyvältä ainakin juuri pesun jälkeen.
Itse tein punaiseen tukkaani melko rajun vaalennuksen ja sain samantien blondit hiukset, kellertävänblondit. Platina on kuitenkin se mitä haen. Rupesin miettimään tuossa yksi päivä, että kaupassa maksat siitä vaalennusaineesta, jota käytät tasan yhden kerran (eikä välttämättä edes riitä koko päähän) jopa enimmillään lähes 15 € ja kuukauden päästä taas kamala tyvikasvu. Aloin selaamaan nettiä ja löysin eräästä nettikaupasta ihan urakkapakkauksen hapetetta ja vaalennusjauhetta. Kampaamoissa vaalennus suoritetaan näillä ja annostelu tehdään itse. Pistin tilaukseen litran 9 % (melko vahvaa) hapetetta ja puoli kiloa vaalennusjauhetta. Nyt maanantaina ne tipahtivat postiin.
Mukana tilasin hyvän kokoisen värjäykulhon ja sudin:
Pakkohan näitä oli heti kokeilla. Maksoin siis aineista yhteensä suunnilleen 40 €, vaikka se paljolta kuulostaa, niin miettii sitten sitä, että värjäät noilla tyveäsi varmaan vuoden, ellet ylikin. Kaupan väriin jos menee 15 € ja värjäät kerran, ehkä vielä pettyneenä lopputulokseen.
Noh, lopputuloshan oli tämä:
Eli ei paha ollenkaan, ainakaan omasta mielestäni, ei mitään keltaista tyveä. :) Eli kaupan vaalennusaineet saavat jäädä sinne hyllyyn huutelemaan, parempi keino löydetty. : D
Eli tällaista tälläkertaa. :D Jään vielä tappelemaan tuon Edyn päivä- videon kanssa ja ehkä saan sen mukaan seuraavaan postaukseen. :D
Ps. Löysin hauskan videon kansioiden kätköistä... Edy ollut meillä ehkä maksimissaan viikon ja hän tutustuu Elmeriin :D
lauantai 22. maaliskuuta 2014
Puoli vuotta hiljaiseloa, mutta sitäkin enemmän kaikkea tapahtunutta!
Puuuuuuuhhhhhh....
On ollut mukava väli postauksissa juu... :D Mistäkähän alottaisi, kun en varmaan edes muista kaikkea tältä ajalta, varhainen dementia iskee. : D
No ensinnäkin, minulle vaan suoraan sanottuna iski stoppi kirjoittamiseen, en vaan yksinkertaisesti jaksanut päivitellä. Aina se oli mielessä, että nyt pitäisi, mutta sitten se vaan venyi ja venyi. Nyt lopulta sain itseäni niskasta kiinni ja päätin herättää tämänkin blogin henkiin välikuoleman jälkeen. :)
Tässä on tapahtunut kaikenlaista myllerrystä. :D Muutimme tosiaan syksyllä Vantaalle, mahtavaan asuntoon, missä ei ollut muuta vikaa, kuin ehkä hitusen korkea vuokra. Noh, nyt helmikuussa muutimmekin Järvenpäähän omakotitaloon. Avautui tällainen mahdollisuus sattumalta, kun Joulun aikoihin keskustelimme yhden poikaystävän sukulaisen kanssa. Asumme tässä alkuun ainakin vuokralla. Asuinpinta-alaa on sopivasti 150 neliötä ja tonttia Edylle vahdittavaksi 1800 neliötä, luulisi kelpaavan. :) Olemme nyt muuttaneet tässä sen verran paljon, että eiköhän me tässä pysytä hieman pidemmän aikaa. : D Muutto tullut suurimpana elämänmuutoksena tässä, mutta en pane omakotitalossa asumista pahakseni ollenkaan! Ihan mahtavaa!
On tässä myös kaikkea pienempää tapahtunut. Ensinnäkin Edy kävi syksyllä ensimmäistä kertaa elämässään sairauden takia eläinlääkärissä. Sillä oli silmätulehdus toisessa silmässä ja samaan aikaan paksusuolenlimakalvontulehdus, onneksi kuitenkin kumpaankin saatiin asianmukaiset lääkkeet ja koira parantui hetkessä. Edy sai myös ensimmäiset taisteluarpensa toiselta uros collielta nokkaansa ja ikeneensä. Nämä koirat kääntyivät niin nopeasti nokakkain, että tästä kai säikähtäneenä tämä toinen päätti niitata jäljet Edyn kuonoon. No onneksi ei mitään suurempia sattunut, haavat oli kotikonstein hoidettavia.
Edyllä oli syntymäpäivät tuossa 6.11.2013, poika täytti vuoden verran! :) Kakku maistuu niin, että vaan maiskutus käy! Piti ihan antaa pari kertaa Edylle lupa käydä kakkuun kiinni, kun se ei meinannut uskoa, että moinen herkku on hälle itselleen. : D
Mitä tuolle lelulle on tapahtunut? Kuka on mennyt kutistamaan Edyn ekan oman lelun? :o Pentukuvan ja toisen kuvan oton välissä on kutakuinkin tasan vuosi. Mihin se pentu katosi?
Synttäreiden jälkeen olikin pian Joulu. Joulun vietimme Pohjois-Karjalassa, ensin poikaystävän porukoiden mökillä Ilomantsissa, sen jälkeen 25. päivä menimme pariksi päiväksi minun vanhempieni luokse Rääkkylään. Uudeksivuodeksi tulimmekin jo takaisin Vantaalle ja vietimme sitä kotonamme. Katsoimme samalla miten Edy reagoi ilotulitteisiin... Tämä oli kuin ei olisi mitään sellaisia huomannutkaan. Valovälkkeet ja pamaukset eivät hetkauttaneet tippaakaan, toivottavasti koiran suhtautuminen pysyy aina yhtä hyvänä. : D
Koiratonttu kera oman paketin (Edyllä kuonossa vekki, joka tuli toisen collien hampaista):
Edy sai minulta joululahjaksi talvitakin:
Joulun jälkeen nopsaan aloimme miettimään muuttoa tänne omakotitaloon, kävimme katsomassa tätä useampaan kertaan kahdestaan ja myös muiden ihmisten kanssa. Halusimme olla varmoja, koska ei silloisessakaan asunnossa yhtään mitään vikaa sinäänsä ollut, mahtava sijainti, mahtavat naapurit, toimiva pohja, kaikki, mutta onhan se omakotitalo aina OMAKOTITALO. Ei tarvitse miettiä naapureita mekastaessaan, voi käydä huoletta vaikka keskellä yötä suihkussa, tai pestä pyykkiä jos vaan siltä tuntuu. : D
Nyt kun tässä on asuttu noin kuukausi ja kaikki tavarat ovat alkaneet löytää oman paikkansa, niin olen tosissani alkanut tykkäämään tästä kokoajan enemmän. Ihmiset ovat täällä todella ystävällisiä! Kaupan kassoilla myös, kaikki tuntemattomat tuntuvat rupattelevan toisilleen ja hymyilevän, onko tämä Suomi oikeasti? :D Tuollainen positiivisuus piristää itseänikin mukavasti. Mekin kun olemme puuhastelleet tässä pihallamme, niin ihan tosissaan lähettyvillä asuvat ihmiset ovat ajaneet pihaamme ja tulleet ihan kasvotusten morjestamaan, rupattelemaan ja toivottamaan tervetulleeksi, aivan mahtavaa! :) Seutukun on todella kivaa. Löytyy maalaismaisemaa, peltoja, metsää ja luontoa, minä tykkään. Muutaman kilometrin säteellä tässä on muutamakin heppatalli ja hevosia saattaa kävellä tästä talon edestä ratsastajineen.
Olen syntynyt maalaiseksi, olen aina maalainen. Täällä tuntuu siltä, että oikeasti hermo lepää. Kaupungissa asuessani jotenkin tuntui, että stressasin kamalasti ja jotenkin salakavalasti se ahdisti. En minä ikimaailmassa olisi valmis asumaan elämääni niin sanotussa betonihelvetissä, tarvitsen luonnon lähelleni ja sen, että voin ulko-ovesta ulos astuessani lähteä sinne luontoon koira mukanani.
Tuosta luonnonkaipuustani... Täällä omakotitalossa olen samantien alkanut ruokkimaan lintuja. :D Olen myös ollut ihan onessani siitä, että pihassamme käy fasaaneja ruokailemassa. Ne on kyllä niin kauniita lintuja. Räikeät sulat erottuu hyvin muuten harmaanruskeasta maisemasta.
Mustarastas kuikuilee:
Fasaani-herra koreilee:
Fasaani ruokailee. :)
Edylle maistuu puukapula:
Minun oli pakko hyödyntää tänne etelään uudelleen tullut talvi ja nappasin kameran mukaan, kun lähdin Edyn kanssa ulos. :)
Ainiin, Edy on nyt muuten KOKONAINEN MIES. : D Ongelmana aikaisemmin oli, että tämä koira oli yksipallinen kauan ja olimme jo 100% varmoja siitä, että ei se toinen tule sieltä laskeutumaan. Kuinkas ollakkaan, Joulun jälkeen tämä herra otti ja tipautti toisenkin. Tämä siis meinaa sitä, että meillä on sittenkin mahdollisuus lähteä vielä virallisiin näyttelyihin, näistä oli toivo jo menetetty kokonaan. :D Olen jo sillä silmällä, harjoitusmielessä katsellut taas mätsäreitä. :)
Tänä aikana minusta, punapäästä, on tullut blondi. :o Hui kamala, tässä kuussa täytän itsekin vuosia, kamalan vanha olo, vaikka sisältä olen vähän väliä se pikkutyttö. : D
Olen tässä nyt aktivoitunut mietiskelemään kaikkea koirahommaa. Kunhan saan pyöräni vielä Vantaalta, niin olen ajatellut opettaa Edyn juoksemaan pyörän vierellä. Olen katsellut myös tilaustyönä tehtyjä x-back vetovaljaita. Minua kiinnostaisi opettaa Edy vetämään myös jotain.
Omakotitaloon muutettuani, minulla on myös kasvanut kuume toisesta koirasta. Olen katsellut rotuja laidasta laitaan, mutta olen tullut siihen tulokseen, että seuraava koirani on luultavasti kovapäiseksi luokiteltavaa rotua. Olen itse luonteeltani hyvin kovapäinen ja päättäväinen, vaikka sitä voi ollakin vaikea uskoa. Tunnen sisälläni, että sen koiran pitäisi olla samanlainen. Minua on lapsesta asti viehättänyt kaikki "vaikeammaksi" luokiteltavat rodut, kuten esimerkiksi mastiffi- tyyppiset koirat, doobermanni, rotikka, sakemanni, belggari, staffit, yms. Kuitenkin tässä kun olen näitä rotuja tutkinut, amstaffi kolahtaa minuun kaikista koviten. Tästä syystä olen ottanut yhteyttä erääseen amstaffi- kasvattajaan, jonka luo minun on tarkoitus mennä rotuun paremmin tutustuakseni. Menen siis katselemaan ja kyselemään, kartoittamaan rotutietämystä, sillä haluan olla varma rodusta.
Ei tässä nyt mieleen tule muuta sen ihmeempiä. Tekstiä ja kuvia tuli, no jee ja kaikki kirjoitettu jotenkuten väsyneessä mielentilassa. Mutta ompahan tehty... Näin sopivasti puolen vuoden jälkeen. : D
Tässä on tapahtunut kaikenlaista myllerrystä. :D Muutimme tosiaan syksyllä Vantaalle, mahtavaan asuntoon, missä ei ollut muuta vikaa, kuin ehkä hitusen korkea vuokra. Noh, nyt helmikuussa muutimmekin Järvenpäähän omakotitaloon. Avautui tällainen mahdollisuus sattumalta, kun Joulun aikoihin keskustelimme yhden poikaystävän sukulaisen kanssa. Asumme tässä alkuun ainakin vuokralla. Asuinpinta-alaa on sopivasti 150 neliötä ja tonttia Edylle vahdittavaksi 1800 neliötä, luulisi kelpaavan. :) Olemme nyt muuttaneet tässä sen verran paljon, että eiköhän me tässä pysytä hieman pidemmän aikaa. : D Muutto tullut suurimpana elämänmuutoksena tässä, mutta en pane omakotitalossa asumista pahakseni ollenkaan! Ihan mahtavaa!
On tässä myös kaikkea pienempää tapahtunut. Ensinnäkin Edy kävi syksyllä ensimmäistä kertaa elämässään sairauden takia eläinlääkärissä. Sillä oli silmätulehdus toisessa silmässä ja samaan aikaan paksusuolenlimakalvontulehdus, onneksi kuitenkin kumpaankin saatiin asianmukaiset lääkkeet ja koira parantui hetkessä. Edy sai myös ensimmäiset taisteluarpensa toiselta uros collielta nokkaansa ja ikeneensä. Nämä koirat kääntyivät niin nopeasti nokakkain, että tästä kai säikähtäneenä tämä toinen päätti niitata jäljet Edyn kuonoon. No onneksi ei mitään suurempia sattunut, haavat oli kotikonstein hoidettavia.
Edyllä oli syntymäpäivät tuossa 6.11.2013, poika täytti vuoden verran! :) Kakku maistuu niin, että vaan maiskutus käy! Piti ihan antaa pari kertaa Edylle lupa käydä kakkuun kiinni, kun se ei meinannut uskoa, että moinen herkku on hälle itselleen. : D
Mitä tuolle lelulle on tapahtunut? Kuka on mennyt kutistamaan Edyn ekan oman lelun? :o Pentukuvan ja toisen kuvan oton välissä on kutakuinkin tasan vuosi. Mihin se pentu katosi?
Synttäreiden jälkeen olikin pian Joulu. Joulun vietimme Pohjois-Karjalassa, ensin poikaystävän porukoiden mökillä Ilomantsissa, sen jälkeen 25. päivä menimme pariksi päiväksi minun vanhempieni luokse Rääkkylään. Uudeksivuodeksi tulimmekin jo takaisin Vantaalle ja vietimme sitä kotonamme. Katsoimme samalla miten Edy reagoi ilotulitteisiin... Tämä oli kuin ei olisi mitään sellaisia huomannutkaan. Valovälkkeet ja pamaukset eivät hetkauttaneet tippaakaan, toivottavasti koiran suhtautuminen pysyy aina yhtä hyvänä. : D
Koiratonttu kera oman paketin (Edyllä kuonossa vekki, joka tuli toisen collien hampaista):
Edy sai minulta joululahjaksi talvitakin:
Joulun jälkeen nopsaan aloimme miettimään muuttoa tänne omakotitaloon, kävimme katsomassa tätä useampaan kertaan kahdestaan ja myös muiden ihmisten kanssa. Halusimme olla varmoja, koska ei silloisessakaan asunnossa yhtään mitään vikaa sinäänsä ollut, mahtava sijainti, mahtavat naapurit, toimiva pohja, kaikki, mutta onhan se omakotitalo aina OMAKOTITALO. Ei tarvitse miettiä naapureita mekastaessaan, voi käydä huoletta vaikka keskellä yötä suihkussa, tai pestä pyykkiä jos vaan siltä tuntuu. : D
Nyt kun tässä on asuttu noin kuukausi ja kaikki tavarat ovat alkaneet löytää oman paikkansa, niin olen tosissani alkanut tykkäämään tästä kokoajan enemmän. Ihmiset ovat täällä todella ystävällisiä! Kaupan kassoilla myös, kaikki tuntemattomat tuntuvat rupattelevan toisilleen ja hymyilevän, onko tämä Suomi oikeasti? :D Tuollainen positiivisuus piristää itseänikin mukavasti. Mekin kun olemme puuhastelleet tässä pihallamme, niin ihan tosissaan lähettyvillä asuvat ihmiset ovat ajaneet pihaamme ja tulleet ihan kasvotusten morjestamaan, rupattelemaan ja toivottamaan tervetulleeksi, aivan mahtavaa! :) Seutukun on todella kivaa. Löytyy maalaismaisemaa, peltoja, metsää ja luontoa, minä tykkään. Muutaman kilometrin säteellä tässä on muutamakin heppatalli ja hevosia saattaa kävellä tästä talon edestä ratsastajineen.
Olen syntynyt maalaiseksi, olen aina maalainen. Täällä tuntuu siltä, että oikeasti hermo lepää. Kaupungissa asuessani jotenkin tuntui, että stressasin kamalasti ja jotenkin salakavalasti se ahdisti. En minä ikimaailmassa olisi valmis asumaan elämääni niin sanotussa betonihelvetissä, tarvitsen luonnon lähelleni ja sen, että voin ulko-ovesta ulos astuessani lähteä sinne luontoon koira mukanani.
Tuosta luonnonkaipuustani... Täällä omakotitalossa olen samantien alkanut ruokkimaan lintuja. :D Olen myös ollut ihan onessani siitä, että pihassamme käy fasaaneja ruokailemassa. Ne on kyllä niin kauniita lintuja. Räikeät sulat erottuu hyvin muuten harmaanruskeasta maisemasta.
Mustarastas kuikuilee:
Fasaani-herra koreilee:
Fasaani ruokailee. :)
Edylle maistuu puukapula:
Minun oli pakko hyödyntää tänne etelään uudelleen tullut talvi ja nappasin kameran mukaan, kun lähdin Edyn kanssa ulos. :)
Ainiin, Edy on nyt muuten KOKONAINEN MIES. : D Ongelmana aikaisemmin oli, että tämä koira oli yksipallinen kauan ja olimme jo 100% varmoja siitä, että ei se toinen tule sieltä laskeutumaan. Kuinkas ollakkaan, Joulun jälkeen tämä herra otti ja tipautti toisenkin. Tämä siis meinaa sitä, että meillä on sittenkin mahdollisuus lähteä vielä virallisiin näyttelyihin, näistä oli toivo jo menetetty kokonaan. :D Olen jo sillä silmällä, harjoitusmielessä katsellut taas mätsäreitä. :)
Tänä aikana minusta, punapäästä, on tullut blondi. :o Hui kamala, tässä kuussa täytän itsekin vuosia, kamalan vanha olo, vaikka sisältä olen vähän väliä se pikkutyttö. : D
Olen tässä nyt aktivoitunut mietiskelemään kaikkea koirahommaa. Kunhan saan pyöräni vielä Vantaalta, niin olen ajatellut opettaa Edyn juoksemaan pyörän vierellä. Olen katsellut myös tilaustyönä tehtyjä x-back vetovaljaita. Minua kiinnostaisi opettaa Edy vetämään myös jotain.
Omakotitaloon muutettuani, minulla on myös kasvanut kuume toisesta koirasta. Olen katsellut rotuja laidasta laitaan, mutta olen tullut siihen tulokseen, että seuraava koirani on luultavasti kovapäiseksi luokiteltavaa rotua. Olen itse luonteeltani hyvin kovapäinen ja päättäväinen, vaikka sitä voi ollakin vaikea uskoa. Tunnen sisälläni, että sen koiran pitäisi olla samanlainen. Minua on lapsesta asti viehättänyt kaikki "vaikeammaksi" luokiteltavat rodut, kuten esimerkiksi mastiffi- tyyppiset koirat, doobermanni, rotikka, sakemanni, belggari, staffit, yms. Kuitenkin tässä kun olen näitä rotuja tutkinut, amstaffi kolahtaa minuun kaikista koviten. Tästä syystä olen ottanut yhteyttä erääseen amstaffi- kasvattajaan, jonka luo minun on tarkoitus mennä rotuun paremmin tutustuakseni. Menen siis katselemaan ja kyselemään, kartoittamaan rotutietämystä, sillä haluan olla varma rodusta.
Ei tässä nyt mieleen tule muuta sen ihmeempiä. Tekstiä ja kuvia tuli, no jee ja kaikki kirjoitettu jotenkuten väsyneessä mielentilassa. Mutta ompahan tehty... Näin sopivasti puolen vuoden jälkeen. : D
keskiviikko 25. syyskuuta 2013
Suunta kohti terveellisempää elämää
Heij jälleen! :)
Olen tässä viimeaikoina alkanut miettimään terveyttä ja hyvinvointia enemmän ja enemmän. Olen myös miettinyt omia syömistäni, mikä ei todellakaan ole mitään esimerkillistä... :D Päivien ruokailut saattoivat mennä niin, että söin kerran päivässä ja sillon enemmän kerralla, muuten pitkin päivää napostelin jotain pientä. Tämän takia olen sitten aina väsynyt, eikä ole energiaa tehdä juuri mitään ja olo on lähes kokoajan kuin olisi flunssa iskemässä. Tätä väsymystä yritin sitten siirtää energiajuomilla, jes!
Olen ollut aina hyvin huono huolehtimaan itsestäni, vaikka eläimilleni pitää olla lähestulkoon sitä parasta ja niillä on aina oltava säännöllinen ruoka ja kaikki saatavilla. Olen halunnut aina, että eläimeni näyttävät mahdollisimman hyviltä ja terveiltä... Mutta miksi en tätä ole osannut soveltaa itseeni? : D Olen ruokkinut itseäni suoraan sanottuna ties millä paskalla ja liikkunut aivan liian vähän!
Joten, kaiken mietinnän jälkeen... Miksen tekisi asialle jotain? Niin. Hauskaa, että kaupoissa yleensä se kaikkein rasvaisin ja "paskin" ruoka on sitä kaikkein halvinta ja sitä on helppo niin ollen myös ostaa. Tämä terveysruoka tulee taas yllättävän kalliiksi sen rinnalla.
Olen nyt kuitenkin päättänyt, että haluan alkaa huolehtimaan myös itsestäni, niinkuin huolehdin lemmikseistäni. Olen muuttanut ruokavaliotani täysin. Pyrin syömään nykyään pieniä annoksia noin parin tunnin välein ja juomaan vettä paljon päivässä. :) Olen myös alkanut käymään Edyn kanssa joka päivä tiettyä noin 4 km lenkkiä ripeästi kävellen, tai osittain hölkäten. Jokaisella lenkillä kaloreita on kulunut noin 330. Treenaan myös kotona jalkoja ja käsiä, sekä olen muuttanut ruokavalion terveellisempään suuntaan.
Kunhan minulla on ylimääräistä rahaa, hommaan salikortin. :) Olen löytänyt tästä läheltä tosi kivan tuntuisen kuntosalin, joka on VAIN NAISILLE, eli siellä ei ole ollenkaan miehiä treenaamassa. Salilla on myös mahdollisuus saada personal trainerin sinulle itselle suunnitteleman treeniohjelman. Tätä aion kyllä myös hyödyntää! Olisi jo nyt hinku sinne, mutta jostain se raha on revittävä. : D
Lauantai-aamuna oli ihan kohtuullinen sumu ulkona lenkille lähdettäessä:
Lenkki on oikein näppärä ja mukavasti asuinalueesta huolimatta luonnonhelmassa. :) Koko lenkin aikana, juuri missään ei näy asutusta ja metsälenkin pohjana on hyväkuntoinen hiekkatie. :)
Hyvänä pienenä ateriana on mennyt viili, luumu, banaani, tai joku vastaava. Ja olo on paljon parempi, kuin esimerkiksi energiajuoman jälkeen. :D
Nam! Kanaa, salaattia ja raejuustoa!
Muutaman päivän ajan on nyt tullut syötyä itsepaistamaa lohta. :) Lohipalat paistoin niin, ett kuumalle pannulle lisäsin ripauksen suolaa ja lohet suoraan siihen. Lohelle ei tarvitse lisätä paistorasvaa, koska lohi on itsessään rasvainen kala. Kun suola oli tarttunut lohen hieman ruskistuneeseen pintaan, siirsin palat vuokaan. Päälle ripottelin vielä sitruunapippuria ja kuivattua tilliä. Sitten pistin lohet vielä hetkeksi uuniin +175 C, jotta kypsyivät mukavasti. :)
Ja nam! Hyvää oli:
Minulla on vihdoin hyvät odotukset tästä. :P Onhan sitä aikaisemminkin yritetty niin sanotusti "laihduttaa", mutta olen malttamaton ihminen ja asenteeni on ollut lähes jokaiseen asiaan "Nyt heti pakko justiinsa!". Minulla ei periaatteessa nyt ole mitään tuollaista tuntemusta, en nälkiinnytä itseäni, vaan liikun ja syön terveellistä. :P Uskon kuitenkin, että painoa tällä tavalla tulee tippumaan, enkä pistä ollenkaan pahitteeksi .:P Salille haluan mennä kiinteytymään ja jos vaikka saisin jonkunlaisia lihaksia näkyviin, niin olisi mahtia. :)
Nälkiinnyttämisellä kyllä saa niitä tuloksia nopeasti, mutta eivät ne ole pysyviä, todettu on. :D Dieetitkin ovat hetkellisiä ja niiden jälkeen usein palataan vanhoihin tapoihin ja lihotaan takaisin, ei toimi. Paras tapa olisi muuttaa koko asenne hommaan ja koko elämäntapa ruuasta lähtien, eikä se olisi vain hetkellistä, vaan jatkuvaa elämän mukana. Tähän nyt tähtään ainakin itse hyvillä mielin. :)
Olen lenkeillä opettanut Edyä myös kulkemaan nätisti sivulla niin, että hihna on kiinni lantiollani ja käteni ovat vapaana. Edy kyllä juoksee tosi kivasti vierellä hölkätessä! :) Vaikka alkuun se oli vähän sellaista, että poika koitti pomppia vasten ja "pysäyttää", kun luuli leikiksi, mutta nopeasti hoksasi homman idean. :) Ihmisten ja koirienkin ohi mennään nätisti juostessa. :)) Hyvä me!
Olen ollut aina hyvin huono huolehtimaan itsestäni, vaikka eläimilleni pitää olla lähestulkoon sitä parasta ja niillä on aina oltava säännöllinen ruoka ja kaikki saatavilla. Olen halunnut aina, että eläimeni näyttävät mahdollisimman hyviltä ja terveiltä... Mutta miksi en tätä ole osannut soveltaa itseeni? : D Olen ruokkinut itseäni suoraan sanottuna ties millä paskalla ja liikkunut aivan liian vähän!
Joten, kaiken mietinnän jälkeen... Miksen tekisi asialle jotain? Niin. Hauskaa, että kaupoissa yleensä se kaikkein rasvaisin ja "paskin" ruoka on sitä kaikkein halvinta ja sitä on helppo niin ollen myös ostaa. Tämä terveysruoka tulee taas yllättävän kalliiksi sen rinnalla.
Olen nyt kuitenkin päättänyt, että haluan alkaa huolehtimaan myös itsestäni, niinkuin huolehdin lemmikseistäni. Olen muuttanut ruokavaliotani täysin. Pyrin syömään nykyään pieniä annoksia noin parin tunnin välein ja juomaan vettä paljon päivässä. :) Olen myös alkanut käymään Edyn kanssa joka päivä tiettyä noin 4 km lenkkiä ripeästi kävellen, tai osittain hölkäten. Jokaisella lenkillä kaloreita on kulunut noin 330. Treenaan myös kotona jalkoja ja käsiä, sekä olen muuttanut ruokavalion terveellisempään suuntaan.
Kunhan minulla on ylimääräistä rahaa, hommaan salikortin. :) Olen löytänyt tästä läheltä tosi kivan tuntuisen kuntosalin, joka on VAIN NAISILLE, eli siellä ei ole ollenkaan miehiä treenaamassa. Salilla on myös mahdollisuus saada personal trainerin sinulle itselle suunnitteleman treeniohjelman. Tätä aion kyllä myös hyödyntää! Olisi jo nyt hinku sinne, mutta jostain se raha on revittävä. : D
Lauantai-aamuna oli ihan kohtuullinen sumu ulkona lenkille lähdettäessä:
Lenkki on oikein näppärä ja mukavasti asuinalueesta huolimatta luonnonhelmassa. :) Koko lenkin aikana, juuri missään ei näy asutusta ja metsälenkin pohjana on hyväkuntoinen hiekkatie. :)
Hyvänä pienenä ateriana on mennyt viili, luumu, banaani, tai joku vastaava. Ja olo on paljon parempi, kuin esimerkiksi energiajuoman jälkeen. :D
Nam! Kanaa, salaattia ja raejuustoa!
Muutaman päivän ajan on nyt tullut syötyä itsepaistamaa lohta. :) Lohipalat paistoin niin, ett kuumalle pannulle lisäsin ripauksen suolaa ja lohet suoraan siihen. Lohelle ei tarvitse lisätä paistorasvaa, koska lohi on itsessään rasvainen kala. Kun suola oli tarttunut lohen hieman ruskistuneeseen pintaan, siirsin palat vuokaan. Päälle ripottelin vielä sitruunapippuria ja kuivattua tilliä. Sitten pistin lohet vielä hetkeksi uuniin +175 C, jotta kypsyivät mukavasti. :)
Ja nam! Hyvää oli:
Minulla on vihdoin hyvät odotukset tästä. :P Onhan sitä aikaisemminkin yritetty niin sanotusti "laihduttaa", mutta olen malttamaton ihminen ja asenteeni on ollut lähes jokaiseen asiaan "Nyt heti pakko justiinsa!". Minulla ei periaatteessa nyt ole mitään tuollaista tuntemusta, en nälkiinnytä itseäni, vaan liikun ja syön terveellistä. :P Uskon kuitenkin, että painoa tällä tavalla tulee tippumaan, enkä pistä ollenkaan pahitteeksi .:P Salille haluan mennä kiinteytymään ja jos vaikka saisin jonkunlaisia lihaksia näkyviin, niin olisi mahtia. :)
Nälkiinnyttämisellä kyllä saa niitä tuloksia nopeasti, mutta eivät ne ole pysyviä, todettu on. :D Dieetitkin ovat hetkellisiä ja niiden jälkeen usein palataan vanhoihin tapoihin ja lihotaan takaisin, ei toimi. Paras tapa olisi muuttaa koko asenne hommaan ja koko elämäntapa ruuasta lähtien, eikä se olisi vain hetkellistä, vaan jatkuvaa elämän mukana. Tähän nyt tähtään ainakin itse hyvillä mielin. :)
Olen lenkeillä opettanut Edyä myös kulkemaan nätisti sivulla niin, että hihna on kiinni lantiollani ja käteni ovat vapaana. Edy kyllä juoksee tosi kivasti vierellä hölkätessä! :) Vaikka alkuun se oli vähän sellaista, että poika koitti pomppia vasten ja "pysäyttää", kun luuli leikiksi, mutta nopeasti hoksasi homman idean. :) Ihmisten ja koirienkin ohi mennään nätisti juostessa. :)) Hyvä me!
perjantai 20. syyskuuta 2013
Edy aikuistuu?
Heis! :)
Käytiin muutama päivä sitten Edyn kanssa vanhalla laskettelukeskuksella heittelemässä frisbeetä ja oli kyllä tosi kivaa! :) Aivan ihanaa puuhailla jotain yhdessä poikaystävän ja koiran kanssa. Kaikilla oli kyllä kivaa, eniten varmaan Edyllä. Meni se frisbeekin siinä rytäkässä rikki. :D
Olin kyllä tosi äimistynyt Edyn käytöksestä. Se on taas ollut jonkun aikaa ihan eri koira, kun vasta vähänaikaa sitten. Liekkö sillä sitten ollut ailahtelevasti murrosikää tai jotain. Hetki sitten koira unohti korvansa vähän väliä ja ikäänkuin kokeili rajojaan. Jos hänen mielestään jossain oli kivempaa tekemistä, kuin minä, korvat unohtui samantien.
Tuolla frisbeetä heitellessä olin äimistynyt, koska edyä pidimme vapaana ja ohi kulki kokoajan muita ihmisiä ja koiria. Edy ei yrittänytkään juosta näiden luokse, vilkaisi vain ja sitten taas katsoi minua. Olin kyllä ylpeä pojan käytöksestä! :) Ehkä sille alkaa nyt pikkuhiljaa tulemaan sitä "aikuisen koiran järkeä" päähän. :) Koira on muutenkin viimeaikoina osottanut ihmeellisen voimakasta kiintymistä meihin, tosi ihanaa. :))
Tuli otettua myös paikalla rakennekuva noin 10 ½ kk. :)
Muutama poseeraus:
Edy: "Mää keskityn..."
Nyt läks!
Hiihiii!
Huti män!
Voi kamala! :'D
Tosi kivaa, että syksy tulee. :P Olen aina tykännyt syksystä vuodenaikana, koska silloin on tosi kaunista ja se on jotenkin tosi "tunnelmallinen" vuodenaika. :) Syksyn värejä voi jo bongailla maisemista. :P
Edy kyllä tosiaan on viimeaikoina aikuistunut hurjasti niin henkisesti, kuin fyysisestikkin. :) Pojalla on alkanut tulla esiin lihaksistoa myös etuvartalossa. Aiemmin lihakset näkyivät vain takajaloissa. Nyt koirasta on tullut hyvin ryhdikkään näköinen, verrattuna pentumaiseen kuikelo-vartaloon.
Ahh, rakastan koiraani kyllä yli kaiken ja rakkaus kasvaa päivä päivältä enemmän. :) <3
Olin kyllä tosi äimistynyt Edyn käytöksestä. Se on taas ollut jonkun aikaa ihan eri koira, kun vasta vähänaikaa sitten. Liekkö sillä sitten ollut ailahtelevasti murrosikää tai jotain. Hetki sitten koira unohti korvansa vähän väliä ja ikäänkuin kokeili rajojaan. Jos hänen mielestään jossain oli kivempaa tekemistä, kuin minä, korvat unohtui samantien.
Tuolla frisbeetä heitellessä olin äimistynyt, koska edyä pidimme vapaana ja ohi kulki kokoajan muita ihmisiä ja koiria. Edy ei yrittänytkään juosta näiden luokse, vilkaisi vain ja sitten taas katsoi minua. Olin kyllä ylpeä pojan käytöksestä! :) Ehkä sille alkaa nyt pikkuhiljaa tulemaan sitä "aikuisen koiran järkeä" päähän. :) Koira on muutenkin viimeaikoina osottanut ihmeellisen voimakasta kiintymistä meihin, tosi ihanaa. :))
Tuli otettua myös paikalla rakennekuva noin 10 ½ kk. :)
Muutama poseeraus:
Edy: "Mää keskityn..."
Nyt läks!
Hiihiii!
Huti män!
Voi kamala! :'D
Tosi kivaa, että syksy tulee. :P Olen aina tykännyt syksystä vuodenaikana, koska silloin on tosi kaunista ja se on jotenkin tosi "tunnelmallinen" vuodenaika. :) Syksyn värejä voi jo bongailla maisemista. :P
Edy kyllä tosiaan on viimeaikoina aikuistunut hurjasti niin henkisesti, kuin fyysisestikkin. :) Pojalla on alkanut tulla esiin lihaksistoa myös etuvartalossa. Aiemmin lihakset näkyivät vain takajaloissa. Nyt koirasta on tullut hyvin ryhdikkään näköinen, verrattuna pentumaiseen kuikelo-vartaloon.
Ahh, rakastan koiraani kyllä yli kaiken ja rakkaus kasvaa päivä päivältä enemmän. :) <3
tiistai 17. syyskuuta 2013
Kuvakuulumisia! :)
Huhuh! Ompas aikaa vierähtänyt, lähes kuukauteen en ole tänne kirjoitellut. Ja jooh, ei tosiaan pitäisi jättää näin pitkiä välejä, sillä silloin asiaa tulee aivan liikaa yhteen tekstiin. :D Koin parhaaksi, että kuulumiset tulevat nyt suurimmaksi osaksi kuvina. :)
Ensinnäkin ostimme vihdoin ja viimein sen kovasti kaivatun pyykinpesukoneen ja mustan sellaisen! :D Hyvin pesee!
Sitten menimme hakemaan Edylle jälleen kerran ruokasäkkiä. Tätä ruokaa oli hyvin vaikea löytää yhtään mistään ja olipa tuollakin kaupassa tämä kyseinen ruoka loppuunmyynnissä. Kyselyjen jälkeen tulimme siihen tulokseen, että vaihdamme Edyn ruokaa. Oikein hyvin on uusi safka uponnut pojalle!. :)
Samalta reissulta Edylle tarttui mukaan vähän hemmottelua. :D
Yksi lauantai tuli appiukko ja poikaystäväni siskon tyttö käymään. Tyttö alkuun pelkäsi Edyä, koska onhan Edy lapsen näkökulmasta suuri koira. :) Kuitenkin rohkaisin tyttöä, että komentaa sitä ja sanoo käskyt selvästi, niin se tottelee. Oli kyllä mahtava nähdä, miten Edyä pystyi tosiaan pieni tyttökin käskemään ja tämä totteli, mahtia! :)
Sitten taas otin ja törsäsin rahaa Edyyn! Olin jo jonkin aikaa miettinyt, että haluaisin ostaa pojalle säädettävän ruokakuppitelineen, koska koira on jo niin korkea, että lattiatasolta syödessään joutuu menemään kyyryyn. Ei näyttänyt kovin terveeltä ruokailuasennolta ja veikkasin, että tämän takia syödessään koira nieli ilmaa ja myös sitä mukaan kaasutteli. Noh, kävin ostamassa ja koiran syöminen näyttää jo niin paljon paremmalta, kaasuttelukin on vähentynyt, koska ruuan reitti on suorempi. :)
Sitten otettiinkin Edyn kanssa tyytyväisenä päikkäreitä. :))
Gerbiilin astutus ei ole ainakaan vielä tuottanut tulosta... Jo kolme kertaa on koitettu samalla yhdistelmällä. Nyt odotan vielä, että olisiko Valeria vihdoin pieniin päin. :P
Olimme myös yhdelle tiistaille sopineet Edyn kasvattajan kanssa tapaamisen, jotta hän saisi nähdä miten poika on kasvanut ja kuulla kuulumisia. Paikalla oli Edyn kanssa temmeltämässä suunnilleen samanikäinen narttu.
Ekassa kuvassa Edy taaempana:
Edy vasemmalla:
Sitten taas meille tuli kyläilemään ystäväni Katri. :P Tällä kertaa hän oli sen puolitoista viikkoa, eikä aika tuntunut lainkaan niin pitkältä. :D Kaikkia kivaa tekemistä keksittiin!
Lenkkeily koirankin kanssa on yllättävän mukavaa, kun on myös joku ihminen matkassa, jonka kanssa voi höpöttää koirista ummet ja lammet. :D
Kävimme myös viikonloppuna hieman viihteellä. En täälläpäin ollut vielä käynyt yhtään missään baarissa/yökerhossa.
Olin myös aikaisemmin pistänyt s-postia eräälle bostoninterrieri-kasvattajalle. Olen jo nyt miettinyt seuraavan koiran rotuvaihtoehtoja ja ajatuksena on ollut, että koira voisi olla suht. pieni, mutta ei haukkuherkkä. Pienistä koirista on yllättävän hankala löytää rotua, joka ei ole herkkä haukkumaan. Kuitenkin bostoni on yleisesti ottaen tällainen ja halusin käydä tutustumassa koiraan lähemmin rotuna. Kasvattaja antoi itsestään oikein asiallisen kuvan ja varmistui ainakin se, että jos tämän rodun valitsen seuraavaksi koiraksi, niin melko varmasti ottaisin koiran tältä kasvattajalta. :)
Paikalla oli minun kidutuksekseni vielä kaksi 10- viikkoista bostonivauvaa... :D Rakastuin!
Aikuisetkin olivat varsin hauskoja persoonia! :)
Edy ajatteli, että ei mitään bostonia tarvita, hän on niin pieni, että menee vielä "oikein hyvin" pentusänkyynsä.
Yritin kerrankin ottaa "kunnollista" yhteiskuvaa Edyn kanssa.... Eipä oikei nonnistunut. Toisessa Edy katsoo oikein nätisti, mutta valostus tekee koirasta sokean näköisen? :D
Puuh, sitten tämä kaverini lähti pois viimeviikon torstaina. Perjantaina kävimme poikaystävän kanssa Korkeasaaren kissojen yössä, mutta pakko sanoa, että tuskin tulee toista kertaa mentyä... Joo ihan hyvä idea tuo kissojen yö sinäänsä, mutta porukkaa on niin paljon, että pimeyden lisäksi näkyvyys on jatkuvasti lähestulkoon 0... En ymmärrä miksi tuo tapahtuma on vain kahtena yönä? Ongelma voisi olla ratkaistu, jos kissojen yö olisi vaikka 4 kertaa? Ehkä ihmiset jopa näkisivät jotain. Ei tarvinnut kun jonkun kärpäsen liikahtaa jossain aitauksessa, niin jo oli ihmisiä liimautuneena aitauksien sivuille niin, että et varmasti itse nähnyt vilaustakaan mistään eläimestä. Suhteellisen kalliit oli liputkin siihen nähden, miten kovan vitutuksen koko touhusta vaan sai itselleen. >:(
Noh, lauantaina olikin poikaystävän siskon nuorimmaisen mukulan syntymäpäivät ja pyörähdimme siellä. Synttäreiden jälkeen poikaystävä lähti isänsä kanssa johonkin konserttiin ja minä menin pitämään anopin kanssa tyttöjen iltaa Edy mukanani. :) Oli kyllä kivaa, akat sai pälättää niitä näitä. :DD
Sunnuntaina mentiinkin sitten Helsingin keskustaan pyörimään ja shoppailemaan. Itselle tarttui kaikkea pientä kivaa: Kengät, shokkiväriä hiuksiin, kivat sukat, hullu pupu-pehmo, kaulakoru, korviksia, yms. kaikkea pientä. Poikaystävä löysi itselleen myös kengät ja pelin xboxille. :) Käytiin myös kampissa syömässä Steak Housessa ja pakko sanoa, että oli tosi hyvää, eikä ollut edes pahan hintaista! Nam!
Tässä nyt oli tiivistetysti kaikkea, mitä tässä alle kuukaudessa on tapahtunut meidän porukan elämässä. :P Edy toivottaa vielä kaikille karvaisilla ja karvattomille mukavaa syksyn alkua! :)
Ensinnäkin ostimme vihdoin ja viimein sen kovasti kaivatun pyykinpesukoneen ja mustan sellaisen! :D Hyvin pesee!
Sitten menimme hakemaan Edylle jälleen kerran ruokasäkkiä. Tätä ruokaa oli hyvin vaikea löytää yhtään mistään ja olipa tuollakin kaupassa tämä kyseinen ruoka loppuunmyynnissä. Kyselyjen jälkeen tulimme siihen tulokseen, että vaihdamme Edyn ruokaa. Oikein hyvin on uusi safka uponnut pojalle!. :)
Samalta reissulta Edylle tarttui mukaan vähän hemmottelua. :D
Yksi lauantai tuli appiukko ja poikaystäväni siskon tyttö käymään. Tyttö alkuun pelkäsi Edyä, koska onhan Edy lapsen näkökulmasta suuri koira. :) Kuitenkin rohkaisin tyttöä, että komentaa sitä ja sanoo käskyt selvästi, niin se tottelee. Oli kyllä mahtava nähdä, miten Edyä pystyi tosiaan pieni tyttökin käskemään ja tämä totteli, mahtia! :)
Sitten taas otin ja törsäsin rahaa Edyyn! Olin jo jonkin aikaa miettinyt, että haluaisin ostaa pojalle säädettävän ruokakuppitelineen, koska koira on jo niin korkea, että lattiatasolta syödessään joutuu menemään kyyryyn. Ei näyttänyt kovin terveeltä ruokailuasennolta ja veikkasin, että tämän takia syödessään koira nieli ilmaa ja myös sitä mukaan kaasutteli. Noh, kävin ostamassa ja koiran syöminen näyttää jo niin paljon paremmalta, kaasuttelukin on vähentynyt, koska ruuan reitti on suorempi. :)
Sitten otettiinkin Edyn kanssa tyytyväisenä päikkäreitä. :))
Gerbiilin astutus ei ole ainakaan vielä tuottanut tulosta... Jo kolme kertaa on koitettu samalla yhdistelmällä. Nyt odotan vielä, että olisiko Valeria vihdoin pieniin päin. :P
Olimme myös yhdelle tiistaille sopineet Edyn kasvattajan kanssa tapaamisen, jotta hän saisi nähdä miten poika on kasvanut ja kuulla kuulumisia. Paikalla oli Edyn kanssa temmeltämässä suunnilleen samanikäinen narttu.
Ekassa kuvassa Edy taaempana:
Edy vasemmalla:
Sitten taas meille tuli kyläilemään ystäväni Katri. :P Tällä kertaa hän oli sen puolitoista viikkoa, eikä aika tuntunut lainkaan niin pitkältä. :D Kaikkia kivaa tekemistä keksittiin!
Lenkkeily koirankin kanssa on yllättävän mukavaa, kun on myös joku ihminen matkassa, jonka kanssa voi höpöttää koirista ummet ja lammet. :D
Kävimme myös viikonloppuna hieman viihteellä. En täälläpäin ollut vielä käynyt yhtään missään baarissa/yökerhossa.
Olin myös aikaisemmin pistänyt s-postia eräälle bostoninterrieri-kasvattajalle. Olen jo nyt miettinyt seuraavan koiran rotuvaihtoehtoja ja ajatuksena on ollut, että koira voisi olla suht. pieni, mutta ei haukkuherkkä. Pienistä koirista on yllättävän hankala löytää rotua, joka ei ole herkkä haukkumaan. Kuitenkin bostoni on yleisesti ottaen tällainen ja halusin käydä tutustumassa koiraan lähemmin rotuna. Kasvattaja antoi itsestään oikein asiallisen kuvan ja varmistui ainakin se, että jos tämän rodun valitsen seuraavaksi koiraksi, niin melko varmasti ottaisin koiran tältä kasvattajalta. :)
Paikalla oli minun kidutuksekseni vielä kaksi 10- viikkoista bostonivauvaa... :D Rakastuin!
Aikuisetkin olivat varsin hauskoja persoonia! :)
Edy ajatteli, että ei mitään bostonia tarvita, hän on niin pieni, että menee vielä "oikein hyvin" pentusänkyynsä.
Yritin kerrankin ottaa "kunnollista" yhteiskuvaa Edyn kanssa.... Eipä oikei nonnistunut. Toisessa Edy katsoo oikein nätisti, mutta valostus tekee koirasta sokean näköisen? :D
Puuh, sitten tämä kaverini lähti pois viimeviikon torstaina. Perjantaina kävimme poikaystävän kanssa Korkeasaaren kissojen yössä, mutta pakko sanoa, että tuskin tulee toista kertaa mentyä... Joo ihan hyvä idea tuo kissojen yö sinäänsä, mutta porukkaa on niin paljon, että pimeyden lisäksi näkyvyys on jatkuvasti lähestulkoon 0... En ymmärrä miksi tuo tapahtuma on vain kahtena yönä? Ongelma voisi olla ratkaistu, jos kissojen yö olisi vaikka 4 kertaa? Ehkä ihmiset jopa näkisivät jotain. Ei tarvinnut kun jonkun kärpäsen liikahtaa jossain aitauksessa, niin jo oli ihmisiä liimautuneena aitauksien sivuille niin, että et varmasti itse nähnyt vilaustakaan mistään eläimestä. Suhteellisen kalliit oli liputkin siihen nähden, miten kovan vitutuksen koko touhusta vaan sai itselleen. >:(
Noh, lauantaina olikin poikaystävän siskon nuorimmaisen mukulan syntymäpäivät ja pyörähdimme siellä. Synttäreiden jälkeen poikaystävä lähti isänsä kanssa johonkin konserttiin ja minä menin pitämään anopin kanssa tyttöjen iltaa Edy mukanani. :) Oli kyllä kivaa, akat sai pälättää niitä näitä. :DD
Sunnuntaina mentiinkin sitten Helsingin keskustaan pyörimään ja shoppailemaan. Itselle tarttui kaikkea pientä kivaa: Kengät, shokkiväriä hiuksiin, kivat sukat, hullu pupu-pehmo, kaulakoru, korviksia, yms. kaikkea pientä. Poikaystävä löysi itselleen myös kengät ja pelin xboxille. :) Käytiin myös kampissa syömässä Steak Housessa ja pakko sanoa, että oli tosi hyvää, eikä ollut edes pahan hintaista! Nam!
Tässä nyt oli tiivistetysti kaikkea, mitä tässä alle kuukaudessa on tapahtunut meidän porukan elämässä. :P Edy toivottaa vielä kaikille karvaisilla ja karvattomille mukavaa syksyn alkua! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)